Reportaasi: Baskeri päässä San Mamésilla

Laliiga.com vieraili uudella San Mamésilla Athletic Bilbaon kauden ensimmäisessä kotiottelussa. Sivuston uutispäällikkö Jaakko Perttilä kuvailee, millainen on pelipäivä Baskimaan sydämessä.

Kymmenen minuutin metromatka Barakaldon kaupunginosasta Bilbaon keskustaan. Asemalta ylös ja siinä se on. Uusi San Mamés. Aivan vanhan San Mamésin viereen rakennettu stadion sijaitsee Ria del Nervión O de Bilbao -joen mutkassa. Kaunis paikka kauniille pyhätölle. Uusi stadion korvasi katedraaliksi kutsutun vanhan San Mamésin, joka palveli Athleticia 99 vuotta ja 11 kuukautta. Espanjan vanhin stadion alkoi hapertua, joten uuden rakentaminen oli ainoa järkevä vaihtoehto. Paikkoja riittää 53 289:lle, joista tiettävästi ainakin 41 000 on kausikorttilaisia.

Pelin alkuun on sellaiset kolme tuntia aikaa. Vielä ei voi ostaa irtolippuja. Siesta on siesta, ja sitä on kunnioitettava. Jutellaan siis paikallisen jäärän kanssa. Vaikka nyt on liigakauden ensimmäinen kotipeli, kannattajien (tai ainakin tämän kannattajan) katse on jo Mestarien liigassa. Euroopan ykkösturnausta on kuulemma Bilbaossa odotettu pitkään. Rahaakin tulee nyt ihan eri tavalla sisään. Ja tottahan se on. Mestarien liigasta saatavat kassavirrat muodostavat yhä suuremman osan suurten joukkueiden tuloista.

Lohkovaiheen ensimmäinen peli Shakhtar Donetskia vastaan päättyi maalittomaan tasapeliin. Mutta ei mennä siihen nyt. Pitäydytään Levante-kamppailun tunnelmissa.

Luppoaikaa on sen verran, että fanikrääsäkojun pitäjienkin kanssa ehtii jutella niitä näitä. Baskimaalle ominainen baskeri tarttuu matkaan – tietenkin. Baskeria ei tosin saa ostaa ilman käyttöohjeita. Takaa tukevasti päähän, ja etupuolta vedetään otsan yli eteenpäin. Näin on aina ollut ja on aina oleva. Kuulemma vain ranskalaiset vetävät baskerin sivulta korvan päälle.

Pikku hiljaa on aika asettua lippujonon jatkoksi. Paikat niin sanottuun vieraskatsomoon. Hinta: 45 euroa per lippu. Yrittivät myydä ensin vain 60 euron lippuja. Lipuissa säästetyt rahat toki sijoitettiin seuraan huivien muodossa.

On aika aistia tunnelmaa. Kadut – etenkin Poza Lizentziatuaren – alkavat täyttyä Athleticin paidoista. Joukkueen värejä tunnustetaan myös Barakaldossa, mutta täällä – Bilbaon keskustassa – kadut ovat täynnä punaista ja valkoista. Jollain näkyy Iker Muniainin paita, jollain Fernando Llorenten. Jotain kuitenkin kertoo, että suurimmalla osalla paidassa ei ole lainkaan nimeä. Seura ennen kaikkea. Seura ennen pelaajia.

Baarit ovat täynnä asiakkaita, kuten muissakin jalkapallokaupungeissa ennen peliä. Erojakin löytyy. Täällä kannattajat hakevat oluensa ja pintxonsa (tapas-leipä) ja siirtyvät ulos juttelemaan tuttujensa kanssa. Ei rähinöitä, ei järjestyshäiriöitä. Celticin paitoihin pukeutunut skottinelikko yrittää aloittaa omia kannustushuutojaan. Heitäkin katsotaan lähinnä oudoksuen.

Stadionin porteilla vanhat jäärät mutisevat omissa kuppikunnissaan. Vanhemmilla herrasmiehillä on baskerit päässään – tietenkin. Kappas! Sieltähän tulee seuran tunnetuin ja kuvatuin kannattaja. Herra Athletic kiertää stadionia kohti omaa porttiaan, mutta joutuu jatkuvasti pysähtymään yhteiskuviin. Myös meidän kanssamme. Samaan aikaan ihmisiä valuu jatkuvasti sisään stadionille, mutta missään ei ole ruuhkaa. Miten ihmeessä 48 300 ihmistä (ilmoitettu yleisömäärä) saadaan näin mutkattomasti katsomoihin?

Jos on uusi San Mamés kaunis ulkopuolelta, se on sitä vielä enemmän sisältä. Katto kaartuu joka puolelta katsomoiden yli. Tuntuu hieman siltä, kuin olisi sisähallissa. Siis hyvällä tavalla. Nyt ei sada, mutta katos suojaisi kastumiselta. Ja mikä tärkeintä, äänet jäävät katsomoon ikään kuin loukkuun. Oman lisänsä tuo katon keskellä olevasta aukosta näkyvä maisema. Ja kyllä, savukkeiden haju valtaa edelleen sieraimet – aivan kuten vanhalla San Mamésilla.

Kuten sanottu – istumme vieraskatsomossa. Ilmaus on melko virheellinen. Koko stadion on täynnä punaista ja valkoista. Kaikkialla on vain kotijoukkueen kannattajia. Levante-faneja näkyy valehtelematta yhteensä viisi. Ei mikään ihme, että Athleticia pidetään yhtenä sarjan vahvimmista kotijoukkueista. Viime kaudella Leijonat hävisi kotonaan vain kaksi ottelua liigassa ja yhden Copa del Reyssä. Edes Real Madrid ja Barcelona eivät pystyneet voittamaan San Mamésilla. Mestarien liigan karsinnoissa Napoli kaatui nimenomaan hyvän kotiottelun ansiosta. Tälläkin kaudella Levante-peli on toistaiseksi Athleticin ainoa voitto.

Palataan vielä itse otteluun. Peli ei ole kummankaan kontrollissa, mutta avausmaali vapauttaa kotiyleisön huutoon. Niin tuttua Athleticia. Ibai Gómezin kulmapotku, ja Aritz Aduriz puskee 1-0:aan. Toisessa maalissa sama syöttäjä. Tällä kertaa kulman tilalta vapaapotku, ja viimeistelijänä Ander Iturraspe. Muniain viimeistelee loppulukemat 3-0:aan. Athletic voittaa jälleen kerran kotonaan. Yleisö on saanut viikoittaisen annoksensa sirkushuveja.

Voitto toki nostaa katsojien mielialaa, mutta paikallisille on ehkä sittenkin tärkeämpää, että punavalkoisen paidan on saanut taas vetää ylleen. Suuri osa katsojista todennäköisesti palaisi San Mamésille kerta toisensa jälkeen, vaikka Athletic pelaisi pari sarjaporrasta alempana. Täällä ottelutapahtuma on tulosta tärkeämpi. Pelaajia tulee ja menee, mutta seura pysyy.