Espanjan dynastia on päättynyt. Suuria sanoja, mutta mitä muuta voi sanoa. Jos häviää kaksi ensimmäistä ottelua maalierolla 1-7, ei juhlaan ole kovin paljon aihetta. Tappiot Hollannille ja Chilelle takasivat sen, ettei Espanjaa nähdä jatkopeleissä.

Miten tässä näin kävi? Miten hallitseva maailmanmestari ja kaksi viimeistä EM-turnausta voittanut joukkue tuhottiin näin tylysti?

Yleensä huippu-urheilijoiden voitonhimon kyseenalaistaminen on naiivia, mutta oliko Espanjan pelaajilla lopulta sitä nälkää? Ainakaan niin paljon kuin neljä vuotta sitten? Lähes kaikilla Espanjan joukkueen pelaajilla on kaikkea. On maailmanmestaruutta, Euroopan mestaruutta, La Ligan mestaruutta, Mestarien liigan voittoa. On autoja, on naisia ja on rahaa. Oliko sattumaa, että kokenut ja kaiken voittanut Xabi Alonso oli Chile-pelissä luokattoman huono? Oliko sattumaa, että uusi tulokas ja vielä tässä vaiheessa nälkäinen Koke oli Espanjan paras pelaaja, vaikka hän pelasi vain 45 minuuttia?

Puhutaan johtavista pelaajista. Iker Casillas näytti kovin lamaantuneelta ja lannistetulta. Xavi pelasi avauksessa Hollantia vastaan, mutta Chile-ottelussa ikääntyvä maestro istui penkillä. Carles Puyol ehti jo lopettaa uransa ennen kisojen avauspotkua. Johtavan kolmikon ero neljän vuoden takaiseen on valtava. Muistatteko Etelä-Afrikan kisoissa, miten Puyol johti joukkojaan sotapäällikön tavoin? Sellainen johtaja puuttui tämän vuoden Espanjan joukkueesta. Tai muistatteko, miten Xavi dominoi keskikenttää vuonna 2010? Ei enää. Entä Casillas. Muistatteko Etelä-Afrikan kisojen finaalista sen torjunnan, jolla Casillas nollasi Arjen Robbenin? Se torjunta oli kaukainen muisto tämän kesän Hollanti-kamppailussa.

”Asiantuntijat” ovat sitä mieltä, että tiki-taka on kuollut. Ei tietenkään ole. Vahvaan pallonhallintaan nojaava pelitapa on edelleen jo ihan matemaattisesti ajateltuna yksi tuottavimmista pelitavoista. Mutta ei silloin, kun sitä toteutetaan nähdynlaisesti. Keskiviikkoillan ottelussa Chile prässäsi korkealta ja tehokkaasti. Joskus muinoin Espanja oli samanlainen. Ja jos puhutaan hitaista hyökkäyksistä, tämän vuoden painoksessa ne eivät tahtoneet johtaa mihinkään. Nolla pelitilannemaalia kertoo kaiken oleellisen.

Siitä kaiken voittaneesta Espanjasta nähtiin häivähdyksiä tasan tarkkaan Chile-ottelun toisen puoliajan ensimmäisen 10-minuuttisen ajan. 10 minuuttia 180:stä ei riitä. Ei Hollannin ja Chilen tasoisia joukkueita vastaan. Joskus puolivillaisuus olisi riittänyt, mutta nyt kun Espanjan etumatka on ajettu kiinni, La Rojan olisi pitänyt pystyä parhaimpaansa. Ei pystynyt.

Aiheet Casillas Iker Espanja MM2014 Näkökulmat Pääuutiset Puyol Carles Xavi