Barcelona on toistaiseksi vastannut kesän suurimmista pelaajakaupoista. Keskikenttäpelaaja Cesc Fàbregas siirtyi 33 miljoonan euron kaupassa Chelseaan. Tilalle Barca hankki Ivan Rakiticin Sevillasta. Korvaus arviolta 18 miljoonaa euroa ja nuori Denís Suárez lainalle.

Lähtökohtaisesti näyttäisi siltä, että Barcelona vaihtoi keskikenttäpelaajan toiseen. Käydään vähän tarkemmin läpi, mitä Barca menetti ja mitä se sai.

Tuolileikin häviäjä vastaan uratykki

Vuonna 2011 Arsenalista Barcelonaan palannut Fàbregas ei oikein missään vaiheessa löytänyt paikkaansa joukkueesta. Barcan 4-3-3-ryhmityksessä Fàbregasille jäi käytännössä kolme mahdollista pelipaikkaa: jompikumpi keskikentän keskustan paikoista tai alas vedetty keskushyökkääjän tontti. Sentterinä toimii terveenä ollessaan Lionel Messi, ja kun keskikentälle on tarjolla Andrés Iniestan ja Xavin kaltaiset kaverit, ei Fàbregasille jäänyt luontevaa paikkaa. Viime kaudella Fàbregas pelasi kaiken La Ligassa 36 ottelussa, joista 28 avauksessa.

Ivan Rakitic siirtyi puoli vuotta ennen Fàbregasia Schalkesta Sevillaan. Muutamassa vuodessa kroatialainen nousi Sevillan kapteeniksi ja tärkeimmäksi pelaajaksi. Siinä missä Fàbregas ei missään vaiheessa löytänyt kunnolla paikkaansa Barcelonassa, Rakitic oli Sevillassa se pelaaja, jonka nimi piirrettiin ensimmäisenä kokoonpanoon. Päättyneellä kaudella Rakitic pelasi La Ligassa 34 ottelua, joista 29 avauksessa.

Fàbregas parempi syöttäjä – Rakitic kokonaisvaltaisempi

Päättyneellä kaudella Fàbregasille merkittiin La Ligassa kahdeksan maalia ja 19 maalisyöttöä. Rakiticin vastaavat lukemat merkittiin 12+12. Maali- ja syöttömääristä voidaan vetää jo hiukan johtopäätöksiä. Fàbregas on enemmän puhdas syöttäjä. Rakitic puolestaan pystyy sekä tekemään peliä että ratkaisemaan itse. Väite saa vahvistuksen, kun verrataan laukausmääriä. Rakitic laukoi viime kaudella La Ligassa yhteensä 80 kertaa, eli 2,4 kertaa ottelua kohden. Fàbregas laukoi 1,4 kertaa per ottelu, yhteensä 52 kertaa. Toisaalta on otettava huomioon Sevillan ja Barcelonan pelityylien välinen ero. Vaikka Gerardo Martinon aikakaudella kaukolaukauksia sai ajoittain yrittää, kaukaa laukominen ei kuulu varsinaisesti Barcelonan pelitapaan.

Vaikka Fàbregas voitti koko sarjan syöttötilaston, ei Rakiticin syöttötaito kalpene espanjalaisen rinnalla. Jos verrataan puhtaasti avainsyöttöjä, Fàbregasille niitä merkittiin ottelua kohden 1,6, kun taas Rakitic antoi avainsyöttöjä peräti 2,3 per ottelu. Eli vaikka Fàbregas syötti 19 maalia Rakiticin 12:ta vastaan, ei kroatialaisen murtavien syöttöjen uhka ole välttämättä yhtään pienempi, jopa päinvastoin.

Syöttämiseen liittyvistä tilastoista Fàbregas oli selvästi parempi syöttöprosentissa. Keskimäärin 60,7 syöttöä, joista 87 prosenttia omille. Rakitic syötti ottelua kohden 51,2 syöttöä, joista vain 79,7 prosenttia päätyi omalle pelaajalle. Jälleen on muistettava joukkueiden pelitapojen välinen ero. On läähestulkoon varmaa, että Rakiticin syöttöprosentti nousee Barcelonassa, kun taas Fàbregasin todennäköisesti laskee Chelsean paidassa.

Viimeinen merkittävä ero pelaajien väliltä löytyy puolustuspelaamisesta. 175-senttinen Fàbregas voitti viime kaudella keskimäärin 0,5 pääpalloa per ottelu. 184-senttisen Rakiticin vastaava lukema oli 1,2. Whoscored-tilastosivuston mukaan Rakitic voitti Fàbregasiin verrattuna kaikki muutkin puolustamiseen liittyvät tilastot: taklaukset, katkot ja purkupallot.

Yhteenveto

Pelaajien henkilökohtaisia tilastoja tulkittaessa on aina otettava huomioon joukkueiden pelitavat. Jos joukkue hallitsee palloa 70-75-prosenttisesti, on selvää, että pelin sydämessä oleva pelintekijä syöttää enemmän kuin pelaaja, jonka joukkue hallitsee palloa 50 prosenttia peliajasta. Yhtä lailla on selvää, että puolustuskannalle useammin joutuvan joukkueen keskikenttäpelaaja tekee enemmän puolustuspelillisiä ratkaisuja kuin pelaaja, jonka joukkue joutuu harvemmin puolustusasemiin.

Barcelonan ja Sevillan pelitavallisista eroista huolimatta Fàbregasin ja Rakiticin siirtojen kohdalla ei ollut kyse kahden samanlaisen keskikenttäpelaajan kaupoista. Fàbregas oli Barcelonassa pelintekijä, jolle ei löytynyt roolia. Fàbregas osallistui syöttömyllyyn, mutta hän ei ollut syöttökarusellissa ykkös-, kakkos- tai edes kolmospelaaja. Entisen Arsenal-pelaajan kenties suurin ongelma oli se, että hän pyrki pelaamaan Barcelonassa kuten Arsenalissa. Fàbregas pyrki pelaamaan tempojalkapalloa joukkueessa, johon tempojalkapallo ei sopinut.

Mitä Rakitic tuo? Muotisanaa käyttäen kokonaisvaltaisuutta. Rakitic voi pelata keskikentän pohjalla, keskustassa tai hyökkäävässä roolissa – hätätilanteessa jopa laidalla. Kroatialainen osaa tehdä peliä Fàbregasin tavoin, mutta samaan aikaan Rakitic tuo Barcelonaan kaivattua maalintekovoimaa. Puolustuspelaamisessa Rakitic peittoaa Fàbregasin 100-0. Ja kaiken päälle Rakitic tuo joukkueeseen johtajuutta, jota on jossain määrin puuttunut Carles Puyolin loukkaantumisten ja eläköitymisen jälkeen.

Paperilla Rakitic on Fàbregasia monipuolisempi, mutta onko hän lopulta parempi? Vastaus saadaan vasta tulevalla kaudella. Hankinnoilla on perinteisesti ollut vaikeuksia sopeutua Barcan pelitapaan. Jopa Fàbregasilla oli, ja hän on sentään Barcelonan kasvatti. Mikäli Rakitic sopeutuu tiki-takaan, Barcelona on mitä todennäköisimmin voittaja kesän siirtomarkkinoilla.