Top 5 – valmentajat 2013-14

Keskiviikkona Laliiga.comin toimitus valitsi kauden tähdistöjoukkueen. Nyt on aika laittaa parhaat valmentajat järjestykseen. Ykköspaikalle on vain yksi vaihtoehto, mutta muista sijoista käytiin tiukka kilpailu.

5. Luis Enrique, Celta Vigo

Vuosi sitten Celta Vigoon palkattu Luis Enrique sai käsiinsä joukkueen, joka oli sijoittunut edelliskaudella 17:nneksi ja välttänyt putoamisen vain yhden pisteen turvin. Enrique menetti hyökkääjä Iago Aspasin mutta teki vastaavasti muutamia edullisia täsmähankintoja.

Kausi alkoi heikosti. Lokakuussa Celta oli pahimmillaan toiseksi viimeisenä, mutta seurajohto antoi Enriquelle aikaa. Kauden toinen puolisko sujui huomattavasti paremmin heikkoa maaliskuuta lukuun ottamatta. Lopulta Celta varmisti sarjapaikkansa hyvissä ajoin ja ylsi liigassa yhdeksänneksi. Kausi päättyi Enriquen kannalta melkoisiin juhliin. Kiitos ja kumarrus Celtan suuntaan, ja nokka kohti Barcelonaa, jota Enrique luotsaa tulevalla kaudella.

4. Unai Emery, Sevilla

Kauden alkaessa ennakkospekulaatiot eivät lupailleet Sevillalle kovin hyvää. Jesús Navas ja Álvaro Negredo olivat siirtyneet Manchester Cityyn, Geoffrey Kondogbia Monacoon ja Gary Medel Cardiffiin, vain muutamia siirtoja mainitakseni. Eikä se kausi kovin hyvin alkanutkaan. Viidestä ensimmäisestä ottelustaan Sevilla sai kasaan kaksi tasapelipistettä.

Sitten tapahtui jotain. Sevilla alkoi voittaa. Syyskuun lopussa alkoi viiden ottelun tappioton putki. Väliin pari tappiota ja taas pitkä tappioton putki – tällä kertaa kahdeksan ottelun pituinen. Kevät huipentui 11 ottelun sarjaan, jonka aikana Sevilla voitti yhdeksän peliä. Hetken aikaa näytti jopa siltä, että andalusialaisryhmä voisi yltää Mestarien liigan karsintoihin oikeuttavalle neljännelle sijalle. Yritys kaatui tappioon Athletic Bilbaoa vastaan. Mutta tilalle Sevilla sai makean palkinnon: seurahistoriansa kolmannen Eurooppa-liigan voiton. Samalla erinomaisena valmentajana pidetty Unai Emery sai ensimmäistä kertaa urallaan konkreettisen palkinnon työstään.

3. Ernesto Valverde, Athletic Bilbao

Kausi 2012-2013 oli Athletic Bilbaolle vaikea, jopa katastrofaalinen. Joukkue jäi La Ligassa 12:nneksi, ja lehtijuttujen mukaan joukkueen sisällä kuohui. Kesällä tehtiin muutos. Marcelo Bielsa ulos ja Ernesto Valverde sisään. Heti kauden alusta Athleticin juna alkoi kulkea oikeaan suuntaan. Syyskuussa tuli kolme tappiota mutta koko loppukauden aikana enää viisi. Niistäkin yksi Atlético Madridia ja toinen Barcelonaa vastaan.

Valverde onnistui yhdistämään Athleticin jälleen yhdeksi kokonaisuudeksi. Enää ei vedetty paattia eri suuntiin. Tai ainakaan sellaisesta ei puhuttu julkisuudessa. Palkinnoksi Athletic saavutti La Ligassa neljännen sijan, joka takaa paikan Mestarien liigan karsintoihin.

2. Marcelino, Villarreal

Sevillasta potkut kesken kauden 2011-2012 saanut Marcelino palkattiin Villarrealin peräsimeen tammikuussa 2013. Ura alkoi 0-5-tappiolla Real Madridin reservejä vastaan. Sen jälkeen on mennyt paremmin, jopa loistavasti. Marcelino johdatti Villarrealin toiseksi Segundassa, mikä tiesi suoraa nousua pääsarjaan.

Menneellä kaudella Villarrealin uskottiin olevan nousijakolmikosta paras. Mutta harva uskoi, että Villarreal pelaisi kuusi ensimmäistä peliään ilman tappiota. Tai että vielä marraskuun lopussa joukkue olisi neljäntenä. Tai että lopullinen sijoitus olisi seitsemäs, jonka myötä Keltainen sukellusvene pelaa kesän loppupuolella Eurooppa-liigan karsintoja.

1. Diego Simeone, Atlético Madrid

Kauden parhaan valmentajan tittelistä ei tarvinne väitellä. Viime kesänä Atlético Madrid menetti Radamel Falcaon, mitä pidettiin jopa kohtalokkaana iskuna. Mitä vielä. Diego Simeone onnistui pumppaamaan joukkueensa lentoon päivästä yksi alkaen. Jo kauden alussa pelattu Espanjan Supercup Barcelonaa vastaan näytti, että Atletista on haastamaan kahta suurta.

Usein puhutaan, että valmentaja pyrkii tekemään joukkueesta itsensä näköisen. Simeonen kohdalla sanat pitävät harvinaisen hyvin paikkaansa. Koko kauden ajan Atleti puolusti tiiviisti ja uhrautuvasti, rikkoi, repi ja raastoi. Seuraava ottelu oli aina se kauden tärkein. Mutta samaan aikaan Rojiblancos pelasi taktisesti äärimmäisen kypsästi.

Simeone onnistui kehittämään Atléticoa sekä taktisella että henkisellä puolella. Työn tuloksena Diego Godín nousi viimeistään nyt puolustuksen kiistattomaksi johtajaksi, Koke löi itsensä läpi keskikentällä ja Diego Costa nousi koko jalkapalloilevan maailman hyökkääjäeliittiin. Lauantaina Simeonella on mahdollisuus tehdä historiaa ja luotsata Atleti seurahistoriansa ensimmäiseen Mestarien liigan voittoon.