Barcelona tiedotti hetki sitten ostaneensa Paulinhon Guangzhou Evergrandesta 40 miljoonalla eurolla. Hetki happea.

Ei, ei se mene ohi. Lasketaan kymmeneen.

Ei vieläkään. Tunne pysyy ihan samana. Mitä kummaa?!

Barcelona siis oikeasti käytti juuri 40 miljoonaa euroa Paulinhoon. Mieheen, joka on Brasilian sarjojen lisäksi pelannut Liettuassa, Puolassa, Tottenhamissa ja Kiinassa. Spursissa ensimmäinen kausi meni ihan ok, mutta toisella kaikki meni päin mäntyä. Tottenham halusi niin kovasti miehestä eroon, että myi hänet noin kuuden miljoonan euron tappiolla Kiinaan – maahan, jonka seurat ovat viime vuosina maksaneet Euroopan pääsarjaseuroille silmitöntä ylihintaa pelaajista.

Nytkö ura on yhtäkkiä nousussa? Toki Paulinho on viime syksystä lähtien kuulunut taas Brasilian maajoukkueen vakiomiehistöön – itse asiassa avauskokoonpanoon. Mutta en lähtisi kovin paljon huutelemaan ylisanoja miehen seurajoukkueuran parantuneista tilastoista, jos on viimeiset kaksi vuotta pelannut sarjassa, jonka taso on lähempänä Veikkausliigaa kuin La Ligaa.

Miten käy Carles Aleñán?

Yritän löytää Paulinho-kaupasta jotain muuta. Jotain järkevää. Leventää keskikenttäosastoa?

Barcelonalla on Paulinhon myötä yhdeksän keskikenttäpelaajaa – siis tasaisesti ripotellen kolme pelaajaa kullekin keskikentän paikalle. Valmentajanvaihdoksen yhteydessä katalaanilehdet väittivät seuran sisäisiin lähteisiin nojaten, että tällä kaudella Barcelonassa luotetaan taas aiempaa enemmän omiin kasvatteihin.

Sieltä on yksi timantti tulossakin – Carles Alená. Mitenkäs käy Aleñán peliajan, kun yhtäkkiä eteen kurvasi 29-vuotias Paulinho, josta maksettiin 40 miljoonaa? Aleñáa en nimittäin laskenut tuohon yhdeksän joukkoon. Hän on nyt kymmenes keskikenttäpelaaja eli tietyllä tapaa neljäs vaihtoehto kahdelle ylemmälle keskikentän paikalle. Kuinkas monta minuuttia neljäs vaihtoehto yleensä saa peliaikaa kauden aikana? No ei kovin monta.

Ja jos Paulinhoa peluutetaan keskikentän pohjalla, hän vie peliajan Sergi Samperilta – toiselta omalta kasvatilta. Eli puheet ”juurille palaamisesta” ja omiin kasvatteihin luottamisesta voidaan tässä kohtaa heittää roskakoriin.

Onko Barcelonan seurajohto järjissään?

Otetaan vielä loppuun vähän perspektiiviä. Barca myi Neymarin 222 miljoonalla eurolla, ja on sittemmin yrittänyt kuumeisesti tuhlata myyntirahoja vahvistuksiin. Toki siirtosummat ovat viime vuosina nousseet, mutta silti.

Toni Kroosista Real Madrid maksoi 30 miljoonaa euroa. Kroos oli tuolloin 24-vuotias ja pelasi Bayern Münchenissä. Marco Asensio siirtyi Realiin 19-vuotiaana. Hinta: 3,5 miljoonaa. 21-vuotiaasta Iscosta Real maksoi aikoinaan 30 miljoonaa. Samoin Luka Modricista, joka oli siirtyessään 26-vuotiasta.

Ja Barcelona siis maksoi Kiinassa viimeiset kaksi vuotta pelanneesta, 29-vuotiaasta, Paulinhosta 40 miljoonaa. Tietysti voi olla niin, että Paulinho (ja Barcelonan seurajohto) lyö jauhot suuhun minulle ja monelle muulle. Mutta kyllä juuri nyt näyttää vahvasti siltä, että Barcelonan seurajohto on niin lyhyen kuin pitkän aikavälin strategiansa kanssa täysin hukassa.