Álvaro Morata siirtyi kesällä 2008 Getafen junioreista Real Madridin junioreihin. Hän vietti seurassa yhteensä kuusi vuotta, jonka jälkeen siirtyi kahdeksi kaudeksi Juventukseen. Tämän jälkeen hän palasi kotikaupunkiinsa, voitti muun muassa Mestarien liigan ja La Ligan, ja nyt hyökkääjä on jättämässä toisen kerran hyvästejä pitkäaikaiselle seuralleen.

Hän kirjoitti Chelsea-siirron varmistuttua kirjeen Real Madridille.

– Tänään on erityinen, mutta erilainen päivä.. Tällä hetkellä minulla on niin paljon sanottavaa, niin paljon tunteita ja niin paljon muistoja, jotka pyörivät mielessäni. Tänään minun toinen aikakauteni Real Madridissa päättyy. Tänään uusi haaste urallani alkaa. Olen varma, että kaikki eivät ymmärrä päätöstäni, ja osa ei tule sitä hyväksymään, mutta lopulta kyse on minun päätöksestäni. Päätös, jota olen miettinyt pitkään ja hartaasti.

– Jätän kotini. Niin ajattelen Real Madridista. Lähden hyvällä omatunnolla, sillä olen henkilö, joka on antanut kaikkensa jokaisissa harjoituksissa ja jokaisella minuutilla, kun olen ollut niin onnekas, että olen saanut pitää tämän seuran paitaa.

– Viime vuosi oli uskomaton. Voitimme neljä pokaalia. Kyseessä oli varmasti vuosi, jota te tai minä emme koskaan tule unohtamaan.

– Minulla on Real Madridille vain kiitollisuuden sanoja. Olen joka olen tämän seuran takia. Jäähyväiskirjeessä haluan käyttää tilaisuuteni sano kiitos. Kiitos presidentille minun näkökulmani ymmärtämisestä. Ymmärsit, että olen tehnyt päätökseni ja kunnioitit sitä. Kiitos valmentajille, jotka ovat auttaneet ja tukeneet minua. Olen heidän ansiostaan parempi pelaaja kuin vuosi sitten. Kiitos myös joukkuekavereilleni, joiden kanssa sain jakaa uskomattoman kauden. Kiitos jokaiselle seuran työntekijälle, jotka työskentelevät koko ajan, tehdäkseen asiat helpommaksi meille pelaajille. Tietenkin myös kiitos kannattajille, jotka saivat minut tuntemaan itseni rakastetuksi siirtoni julkistamispäivästä viimeiseen iltaan Cibelesillä. Viimeisenä ja tärkeimpänä haluan kiittää vaimoani, perhettäni, agenttiani ja ystäviäni. He olivat aina tukenani, eivätkä antaneet minun luovuttaa.