James Rodríguez voitti jalkapallon MM-kisojen maalikuninkuuden kesällä 2014. Hänet olisi myös pitänyt valita turnauksen parhaaksi pelaajaksi, mutta palkinto meni lopulta Lionel Messille.

Hänestä ei voi kuitenkaan puhua yhden kisojen ihmeenä, sillä nuorukainen oli osoittanut tasonsa jo Portossa ja AS Monacossa. Kaikkien näiden tekijöiden summana Real Madrid päätti ostaa hänet kisojen jälkeen.

Siirtokorvaus oli huimat 75 miljoonaa euroa. Taloudellisesti yhden Etelä-Amerikan suosituimman urheilijan hankkiminen ei ollut missään vaiheessa riski, mutta moisella summalla odotukset nousevat luonnollisesti valtaviksi.

Täyttikö kolumbialainen koskaan nuita odotuksia? Kyllä ja ei.

Kyllä, jos miettii suoraan hänen peliesityksiään, saavutuksiaan ja tehoja. James oli hyvin harvoin kentälle päästessään huono. Hän oli paljon useammin kentän kolmen parhaan pelaajan joukossa kuin kolmen huonoimman.

Tehojakin syntyi tasaiseen tahtiin. 111 ottelussa Real Madrid -paidassa hän teki yhteensä 36 maalia ja syötti 41. Tehoja katsoessa on hyvä muistaa, että varsinkin kahden jälkimmäisen kauden aikana todella harva peleistä oli täydet 90 minuuttia.

Pokaalit puolestaan ovat tietenkin joukkueen saavutuksia, mutta jokainen pelaajista on antanut oman panoksensa niiden eteen. Tämän takia on hyvä muistuttaa, että James voitti Madridissa kahdesti Mestarien liigan, kerran La Ligan, kahdesti seurajoukkueiden maailmanmestaruuden ja kahdesti Uefa Super Cupin.

Kolikon kääntöpuoli

Kun katsotaan kolikon kääntöpuolta, voidaan todeta, että James ei ensimmäistä kauttaan lukuun ottamatta onnistunut ottamaan joukkueesta sellaista roolia, mitä häneltä odotettiin. Yksi suurimmista syistä tähän on se, että hän ei ole koskaan saanut pelata omassa roolissaan.

Taiturimainen James on parhaimmillaan hyvin ”vapaassa” roolissa kymppipaikalla. Real Madrid on viimeiset kaksi kautta pelannut lähes poikkeuksetta joko 4-3-3 tai 4-4-2 -formaation eri variaatioilla. Missään niistä variaatioista ei ollut sellaista pelipaikkaa, jossa James olisi toistuvasti päässyt keskisektorilta hakemaan palloa jalkaan vastustajan keskikentän ja puolustuksen väliin. Tuolloin hän olisi päässyt pelaamaan vahvuuksillaan. Toisin kuin laidassa tai keskikentällä puolustavammassa roolissa.

Väitän, että jos Real Madrid olisi pelannut 4-2-3-1 -järjestelmällä, olisi Jamesin ura Madridissa ollut valtava menestys, ja hän olisi tällä hetkellä joukkueen suurin tähti heti Cristiano Ronaldon jälkeen. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan hän joutui pakkaamaan kamppeensa jo kolmen kauden jälkeen. Epäilen, että pelaajan otteet tulevat Bayern Münchenissa olemaan sitä luokkaa, että moni tulee kaipaamaan häntä vielä pitkään.

Kyseessä ei siis missään nimessä ollut floppihankinta. Kyseessä oli erinomainen hankinta, mutta Zinédine Zidane teki oikein ja ei alkanut järjestämään koko joukkueen taktiikkaa muutaman pelaajan mukaan. Jamesin kannalta tämä ei ollut hyvä ratkaisu, mutta kun katsomme, mitä valmentaja on saavuttanut joukkueessa, tuskin kukaan voi kyseenalaistaa ratkaisua.