Mitä ihmettä hetki sitten nähtiin? Siis mitä ihmettä?!

Barcelona teki jotain täysin käsittämätöntä Camp Noun nurmella. Ei koskaan, siis ei koskaan aiemmin ole noustu tuollaisesta suosta Mestarien liigassa.

Kun PSG murjoi ylivoimaisen esityksen jälkeen Barcan Pariisissa 4-0, Barcelonan piti olla lyöty. Ja olihan se. Blaugrana näytti tuolloin niin onnettomalta, toivottomalta. PSG oli kaikilla osa-alueilla parempi.

Pelien välissä Luis Enrique sanoi jo lopettavansa tähän kauteen. Sitä ei koskaan saada tietää, vaikuttiko 0-4-tappio päätökseen. Joka tapauksessa koko Barca-leiri oli pahasti siipi maassa. Mutta pikku hiljaa uhmakkuus alkoi Kataloniassa taas herätä. ”Me voimme tehdä sen” -tyyppisiä lausuntoja alkoi kuulua. Enriquekin sanoi, että ”jos meitä vastaan joku joukkue voi tehdä neljä maalia, me voimme tehdä kuusi”.

Ja sitten alkoi peli. Toinen osaottelu. Kolme puolustajaa, yksi mies lisää ylemmäs kontrolloimaan palloa.

Vielä kolmas maali. Ja sitten tummeni.

Hirveä prässi päälle ensimmäisestä minuutista lähtien. Nopea maali, toinen maali. Juuri se, mitä ensimmäisellä jaksolla piti tapahtua. Yhtäkkiä Camp Noulla ei ollut pelkkää toivonkipinää, oli paljon enemmän.

Siihen vielä kolmas maali heti toisen puoliskon alkuun. Ja sitten tummeni. Edinson Cavani 1-3:een. Siinä sen piti olla. Vierasmaali tarkoitti sitä, että Barca tarvitsi taas kolme lisää. Pelaajien elekieltä tulkiten Cavanin maali mursi selkärankoja. Kuului ”naps”, ”naps” ja ”naps”. Ei enää oikein kunnollista prässiä. Jäätiin seisoskelemaan ylös, ei enää tehty liikkeitä, ei oltu aktiivisia.

Neymar vielä jatkoi. Ja sai PSG:n hölmöilyn seurauksena hankittua vapaapotkun 88. minuutilla. Ei siinäkään enää pitänyt olla mitään sen kummempaa. Vaan kappas, maali. Todella komea sellainen, mutta ei siitä sen enempää. Hieno juttu, mutta vain kiva pieni lohdutuspalkinto Neymarille.

Toiset itkivät ilosta, toiset surusta.

No mitäs kummaa. 90 minuuttia kellossa, kun pallo lyödään ihan toivotaan toivotaan -pallona boksiin. Luis Suárez heittäytyy ja saa helpon rankkarin. Neymar: 5-1. Hämmentävää. Yhtäkkiä Barcelona oli noussut kuolleista – taas. Lisäaikaa oli annettu viisi minuuttia ja siitä oli tässä vaiheessa sellaiset kolme jäljellä.

Kaikki ylös. Myös Marc-André ter Stegen. Pitkää palloa, ei enää ollut muuta keinoa. Ja jotenkin niin sopivasti Barcan sankari Neymar tarjoili vielä sen yhden oikein ajoitetun syötön. Ehkä sekin oli sopivan symbolista, että paljon parjattu Sergi Roberto – joka oli vaihdettu sisään 76. minuutilla – ohjasi syötön maaliin.

Hämmentävää riemua, kyyneleitä. Toiset itkivät ilosta, toiset surusta. Jotain täysin käsittämätöntä oli juuri tapahtunut – eeppistä.

Aiheet Barcelona Enrique Luis Näkökulmat Neymar Pääuutiset Roberto Sergi