Real Madrid eteni melko vakuuttavalla kokonaisesityksellä jälleen Mestarien liigan kahdeksan parhaan joukkoon. 6-2-yhteislukemat Napolia vastaan on erinomainen suoritus. Maurizio Sarri on tehnyt erittäin hyvää työtä seurassa ja osoittikin varsinkin ottelun ensimmäisellä puoliajalla, että pystyy haastamaan jopa Euroopan parhaimpia joukkueita.

Zinedine Zidane on nyt tilanteessa, jossa valmentajan hyvyys mitataan. Tyytyäkö tuloksen luomaan illuusioon hyvästä pelaamisesta vai katsoako ottelua kriittisestä näkökulmasta?
Totuushan jälkimmäisessä osaottelussa oli se, että Napoli hallitsi ottelun kenttätapahtumia Ramosin erikoistilannemaaliin asti. Mistä tämä johtui?

Todettakoon vielä kerran, että iso syy tähän oli Napolin loistavalla pelaamisella, mutta myös Real Madridilla on paljon parannettavaa. Napolin avausmaali oli loistava esimerkki Real Madridin perusongelmasta.

Tilanne alkoi siitä, että Keylor Navasilla oli pallo käsissään. Napoli ei ollut lähtökohtaisesti tilanteessa kovin ylhäällä. Neljästä Navasia lähimpänä olevasta pelaajasta kolme oli Real Madridin pelaajia. Ensimmäinen virhe oli se, että madridilaisjoukkue ei lähtenyt pelaamaan lyhyellä. Heillä oli selkeä ylivoima puolustuksessa. Pallosta ei olisi tarvinut luopua nopeasti.

Puolustuslinja oli siis matalalla ja Navasin pitkän avauksen lähtiessä vain Karim Benzema ja Cristiano Ronaldo olivat vastaanottamassa pitkää avausta. Vaikka Ronaldo pystyy usein pääpallot voittamaan (kuten nyt), niin selkeästi alivoimaisena on vaikea saada pidettyä pallo omalla joukkueella (kuten nyt).

Napolin voitettua kakkospallo, oli Realin muodostelman pituus noin 50 metriä. Puolustuslinja oli matalalla, koska he eivät tienneet avaako Navas lyhyen vai pitkän. Myös kentän leveys oli lähes kokonaan käytössä. 11 pelaajalla on miltein mahdotonta täyttää noin valtavaa pinta-alaa.

Kalidou Koulibaly pääsi kuljettamaan pienen pyörittelyn jälkeen vapaasti Real Madridin kenttäpuoliskolle. Alempana näkyvässä kuvassa on kuvattuna vierasjoukkueen kenttäpuolisko juuri ennen Koulibalyn ensimmäistä syöttöä.

(Kuvan numerot eivät vastaa pelaajien pelinumeroita.)

Vaalensininen = Napoli

Violetti = Real Madrid

Punaiset alueet = Syöttötaskut

Keltainen = Pallo

napolireal-2

Huomionarvoista on, että Napolilla oli vaihtoehtoina kaksi isohkoa syöttötaskua, joihin molempiin oli olemassa myös väli josta syöttää. Näiden syöttötaskujen lisäksi molemmat laitakaistat olivat tyhjillään. Koulibaly hyvänä pelinavaajana teki neljästä vaihtoehdosta parhaan. Hän syötti ylempänä kuvassa olevaan syöttötaskuun, joka oli paras ratkaisu, koska Napolin hyökkääjät olivat ylimiehittäneet tämän alueen.

Siinä vaiheessa kun Insigne saa pallon taskuun, oli Napolilla 3vs.2 –tilanne kahta puolustajaa vastaan, minkä Sarrin joukkue käytti armotta hyväksi.

Tämänkaltaisia tilanteita oli ottelussa monta. Zidanen pitää organisoida Realin prässääminen sekä joukkuepuolustaminen paljon paremmaksi, että näitä tilanteita ei tulisi usein. Sama ongelma syntyi monesti myös silloin kun madridilaisten hyökkäyspään pelaajista yksi tai kaksi lähtivät riistämään palloa. Tästä aiheutui jälleen se, että muodon pituus kasvoi suureksi ja välien sekä syöttötaskujen löytämisestä tuli jopa helppoa.

Ongelman saisi poistettua yhtenäisemmällä prässäämisellä. Joko koko joukkue ottaa hyökkäykset vastaan selvästi ylhäältä tai alhaalta. Ei tämänkaltaisia välimallin ratkaisuja.