Ammattivalmentajan analyysi El Clásicosta: Zinédine Zidane näytti reagointikykynsä

FC Barcelona ja Real Madrid tasasivat pisteet varsin valjussa El Clásicossa, kun molemmat joukkueet onnistuivat kertaalleen erikoistilanteesta. Tähdet jäivät sivuosiin koko kauden odotetuimmassa ottelussa, jossa pääosiin nousivat pelaajien roolitus sekä erikoistilanteiden puolustaminen.

Ennen ottelua lähtökohdat olivat hyvin selkeät: Real Madridin kuuden pisteen kaula Barcelonasta sarjan piikkipaikalla tarkoitti käytännössä pakkovoittoa Barcalle. Realille tasapelikin olisi ihan ok tulos. Barcan varsin epävakaiset otteet viime aikojen sarjaotteluissa olivat luoneet sille siis tähän otteluun heidän kannaltaan varsin epämukavan ilmapiirin.

Mestaruus pelissä

Sarjatilanteen huomiointi nimenomaan mestaruuskamppailun kannalta näkyy selvästi Zinédine Zidanen miehistön pelisuunnitelmassa. Tasapelin riittäminen huokuu vierailijoiden ryhmityksestä sekä pelaajien rooleista.

Zidane reagoi joukkueen muodollaan Barcelonan kahteen konkreettiseen pelotteeseen: Neymarin 1v1-laitauhkaan vasemmalla sekä Lionel Messin vaelteluun keskustassa. Lääkkeeksi näihin voidaan nähdä erityisesti Lucas Vázquezin rooli Realin keskikentän oikealla laidalla sekä keskustan kolmikon toiminta nimenomaan pallottomassa vaiheessa.

Vázquez putoaa käytännössä aina Barcan johtomaaliin asti puolustuslinjaan viidenneksi mieheksi, kun joukkue vetäytyy puolustusmuotoonsa 5-3-2. Käytännössä hän pelaa siis ottelun ensimmäisen tunnin lähes samalla korkeudella kuin vasen puolustaja Marcelo. Täten Zidane tarjoaa roolivalinnallaan tukea oikealle laitapakille Daniel Carvajalille. Näin Neymarin laitauhkaa yritetään eliminoida selkeästi roolitetun tuplauksen avulla.

Klassisesti hyökkäävämmällä ryhmityksellä pelatessa laitapuolustajille tukea tarjoavat keskustan pelaajat, mutta nyt keskuskolmikon Mateo Kovacic-Luka Modric-Isco halutaan keskittyvän Barcan keskustan pallorallin sekä oikealta sisään liikkuvan Messin nollaamiseen.

Tehdessään tämän ratkaisun Zinade luovuttaa pelin pallollisen kontrollin suosiolla Luis Enriquen Barcalle ja näin pyrkii suojelemaan omaa maaliaan vastoin ”valkoisen baletin” periaatteita: hyökkäämisen sijaan organisoidulla puolustusmuodolla. Baletti alistetaan tulokselle, kun pelataan mestaruudesta – jopa Real Madridissa.

Realin keskusta vs Barcan keskusta

Molemmat joukkueet operoivat ottelussa lähtökohtaisesti kolmen pelaajan keskustalla, mutta niiden koheesiot ovat hyvin erilaiset. Barcelonan kolmikko Sergio Busquets-Ivan Rakitic-André Gomes toimii hyvin perinteisellä viime vuosien Barcan muodolla: alakolmiolla, jonka alimpana Busquets johtaa peliä lateraalivoittoisilla kontrollisyötöillä. Rakitic ja Gomes vastaavat enemmän eteenpäin suuntautuvista, prässin taakse pyrkivistä syötöistä.

Barcan keskuskolmikon rotaatio on vähäisempää kuin Realilla: pelaajat operoivat hyvin samanlaisessa muodostelmassa sekä pallollisena että pallottomana. Rakitic sijoittuu selvästi Busquetsiin nähden oikealle ja Gomes vasemmalle.

Realin kolmikko sen sijaan liikkuu Barcan vastaavaa suuremmalla rotaatiolla. Oikeastaan vain Modricin rooli – varsinkin ensimmäisen reilun tunnin aikana – on varsin stabiili. Hän sijoittuu selvimmin keskustan kontrolloivaan rooliin. Kovacic vaihtelee pallottomassa muodossa paikkaa Iscon kanssa oikean ja vasemman välillä. He reagoivat sekä Barcan pelaamiseen että yrittävät vaikeuttaa kotijoukkueen keskialueen puolustamista.

Tasoitusmaalia hakiessaan Zidane muuttaa keskustan rakennetta hyökkäävämpään suuntaan ottaessa Iscon tilalle penkiltä Casemiron. Hänet sijoitetaan selvästi puolustavan pohjapelaajan rooliin Kovacicin ja Modricin noustessa ryhmityksessä selvästi ylemmäs. Myös Realin keskuskolmion kärki osoittaa selvemmin alaspäin, kun sillä on selvästi yksi puolustava ja kaksi hyökkäävämpää keskikenttäpelaajaa.

Realin hyökkäysmuoto

Pallokontrollin luovuttaminen Barcalle vaikuttaa selvästi myös Realin hyökkäyspelaamiseen. Vázquezin valuminen puolustuslinjaan Realin oikealla laidalla syö hänen tukeaan hyökkäyspäässä. Real hyökkääkin enimmäkseen vasemmalta – laitapuolustaja Marcelon kautta. Kun Marcelon ja Vázquezin lämpökarttoja vertaillaan, voidaan todeta brasilialaispuolustajan sijoittuneen keskivertaisesti oikeaa laitahyökkääjää korkeammalle.

Tässä kuvastuu myös Zidanen pelisapluuna: Barcan oikean laidan ei odotettu tuovan vasemman kaltaista uhkaa. Näin ollen sieltä voitiin myös itse luoda rohkeammin hyökkäyksiä. Zidane siis etukäteen luultavasti arvioi, etteivät oikealta sisään liikkuva Messi tai laitapuolustaja Sergi Roberto tarjoa vaaraa leveydessä, johon täytyisi erityisesti reagoida – päinvastoin se nähtiin valkoisten kannalta iskun paikkana.

Hyökätessä – varsinkin Barcan johtomaaliin asti – Real siis hyökkää vasemmalta ja pyrkii näin ollen ennaltaehkäisevästi kontrolloimaan oikeaa sivustaansa mahdollisen uhkan varalta.

Johtomaali muuttaa Zidanen suunnitelman

Barcan sivuvaparista syntyneen johtomaalin myötä Zidane on pakotettu muuttamaan pelisuunnitelmaansa: se toimi hyvin maaliin asti. Samalla sapluunalla jatkaminen kuitenkin tietäisi mitä todennäköisemmin ottelun häviämistä Barcan päästessä pelaamaan haluamallaan tavalla: kontrolloimaan pelivälinettä johtoasemassa.

Zidane muuttaa maalin jälkeen ensi töikseen Vázquezin roolitusta oikealla. Tämä alkaa sijoittua selvästi ylemmäs eikä valu enää yhtä hartaasti puolustuslinjaan viidenneksi pelaajaksi Barcan pitkässä hyökkäyksessä.

Tämä vaikuttaa myös Carvajalin ylöspäin pelaamiseen: kun Vázquez nousee ylemmäs oikealla laidallaan, Carvajal alkaa leikata hyökätessä keskustaan tarkoituksenaan häiritä kotijoukkueen puolustuksen merkkausta. Samalla hän tuo lisää uhkaa hyökkäyskolmannekselle.

Lopulta Zidanen ryhmä saa palkintonsa erikoistilanteesta ottelun lisäajalla. Sen yhdistäminen suoraan Zidanen tekemien taktisten muutoksien seuraukseksi olisi kuitenkin liikaa sanottu.

Yksittäisessä erikoistilanteessa onnistuminen ei vielä tee Zidanesta tämän tuloksen perusteella taktista velhoa, mutta ei ole kuitenkaan myöskään syytä väheksyä ranskalaisluotsin reagointia – vieläpä varsin nopeasti Barcan johtomaalin jälkeen.

Loppupäätelmät

Etukäteen Real Madridille kelpasi ottelusta tasapeli ja sen se myös loppujen lopuksi onnistui nipistämään. Kahden erikoistilannemaalin ottelu ei tarjonnut katsojille huikeaa spektaakkelia. Varsinkin huipputähtien vähintäänkin keskinkertaiset otteet jättivät ottelusta varmasti monelle vaisun kuvan.

Ottelussa nähtiin erikoistilannemaaleja lukuun ottamatta varsin mallikasta puolustustyöskentelyä molemmilta joukkueilta. Näiltä osin tasapeliä ei voitane pitää huutavana vääryytenä.

Zidane antoi pelin pallollisen dominoinnin ohjat Barcalle, mutta pystyi osoittamaan varsin hyvällä puolustuspelin organisoinnilla joukkueensa olevan vahvasti mestaruusvauhdissa. Ottelussa yli kyse vain ja ainoastaan tuloksesta, mikä näkyi myös pelissä – molempien joukkueiden osalta.

Kimmo Kantola

Kirjoittaja on kasvatustieteiden maisteri. Hän toimii juniorivalmentajana Milanossa Accademia Internazionale Calciossa.