Laliiga.com paikan päällä Madridin derbyssä – lue kattava ennakko

Sade ja pilvisyys ovat vallanneet taivaan, mutta pilvien välistä pilkistelevä aurinko on herättänyt Madridin aamuun.

Espanja on jalkapallomaa henkeen ja vereen. Madrid on maan suurin kaupunki jokaisella osa-alueella – myös jalkapallon saralla. Siten lienee varsin helppo arvata koko päivän ainoa puheenaihe kaupungilla, sivukatujen hieman harmaantuneiden kuppiloiden baaritiskeillä ja paikallisten perheiden aamupalapöydissä.

El derbi Madrileño. Atlético Madrid vastaan Real Madrid. Viisikymmentä vuotta vanhan Vicente Calderónin todennäköisesti viimeinen paikalliskamppailu. Käytännössä vartissa loppuunmyyty näyttämö tulee tänään esittämään uuden osan historiallisesti kaunista tarinaa, jonka pääosassa ovat kaksi suurta seuraa, jotka ovat muovautuneet historian saatossa suoranaisesti peilikuviksi toisilleen.

Minkälaisia illan spektaakkelin esittävät joukkueet lopulta ovat?

Stereotyyppisesti ajatellen Atlético edustaa madridilaista työväenluokkaa ja paikallisia arvoja. Real Madrid tunnetaan oikeistolaisena, ääriään myöten rikkaana ja globaalina seurana. Kyseiset väittämät ovat olleet vuosikymmeniä esillä, mutta eivät tietenkään pidä täysin paikkaansa, vaikka antavatkin osviittaa todellisuudesta.

Madridissa eräs virke on kiinnitetty jalkapalloilevan kaupungin tärykalvoihin.

”Madridissa Atlético edustaa paikallista duunaria ja seuran kannattajista suuri prosentti onkin kotoisin juuri Espanjan pääkaupungista. Real Madrid edustaa rikkaampaa väkeä ja globalisaationsa myötä koko maailmaa, sillä heillä on kannattajia maailman jokaisessa kolkassa.”

Voin yhtyä siihen, sillä asiaa tarkemmin tutkineena väite pitää paikkansa.

Marcan laajan tutkimuksen mukaan Real Madridilla on neljänneksi eniten kannattajia maapallolla – jopa 125 miljoonaa yksilöä. Niistä vain – varsin odotetusti – minimaaliset kolme prosenttia asuu Espanjassa. Tarkemmin ajatellen voidaan todeta, että Espanjassa Real Madridin kannattajia on noin 3,7 miljoonaa. Se on varsin huima luku, kun mietitään sitä faktaa, että Espanjassa asuu tällä hetkellä noin 46 miljoonaa ihmistä. Siten keskimäärin joka kahdestoista Espanjan kansalainen kannattaa Real Madridia.

CIS:n tekemä loistelias tutkimus espanjalaisten kaupunkien suosikkiseuroista on myös samalla kannalla. Madridissa Real Madridia kannattaa noin 60 prosenttia kaupungin jalkapallofaneista. Atléticoa vain reilut 25 prosenttia, mutta toisaalta tarkka tutkimus on reilut kaksi vuotta vanha ja Atletin viimeaikainen menestys on todennäköisesti tasoittanut hieman puntteja.

Atléticon paikallisidentiteetti näkyy seuran päivittäisessä toiminnassa, mutta myös pelipäivinä itse stadionilla. Olen käynyt useaan otteeseen kummallakin stadionilla seuraamassa otteluita ja voin puhtaasti todeta, että Vicente Calderónilla on ollut joka kerta huomattavasti parempi meininki. Miksi? Siihen on varmasti monia syitä, mutta annan yhden vaihtoehdon.

Kuten ylempänä todettiin, Real Madrid on sen verran globaali seura, että joukkueen otteita seuraa paikan päällä usein huomattava määrä ulkomaalaisia turisteja. Siten tunnelma ei yleisesti ottaen nouse sen suuremmaksi Real Madridin kotiotteluissa. Real Madridin ja Atléticon kannattajissa on myös aikamoinen ero, mihin useat journalistit ovat kiinnittäneet huomiota. Kun Real Madrid pelaa kotonaan välttävästi, paikan päällä olevat kannattajat usein alkavat viheltää ja vaatia seurapresidentti Florentino Pérezin potkuja.

Calderónin väki on ajan saatossa – ikävä kyllä – tottunut kotijoukkueen varsin kyseenalaisiin esityksiin, mutta Atléticon kannattajat ovat tunnettuja siitä, että omia kannatetaan loppuun asti tilanteesta riippumatta. Eräs mainio esimerkki on 90-luvun alkuvuosilta, kun Atlético isännöi sarjassa Barcelonaa.

Barcelona johti ottelua puoliajalla jopa 3-0, mutta Atléticon ultraryhmä Frente Atlético ja koko stadion kannusti seisoen huudoillaan seuraansa läpi puoliajan. Atlético lopulta iski toisella jaksolla neljä maalia voittaen kamppailun. Voittomaalin tehnyt José Luís Caminero, nykyinen Atletin urheilutoimenjohtaja, kommentoi kyseisen ottelun tapahtumia seuran kannattajia kuvaavasti.

”Kuulimme heidän tukensa puoliajalla pukukoppiimme ja se oli jotain uskomatonta. Olimme pelanneet katastrofaalisen ensimmäisen jakson, mutta kannattajat kannustivat meitä seisten, kun tulimme kentälle ennen toista jaksoa. Lopulta saimme siitä niin paljon energiaa, että teimme neljä maalia ja voitimme ottelun. Tämän seuran kannattajat ovat täysin uskomattomia.”

Millaisia seurojen intohimoisimmat kannattajat ovat?

Sanotaan, että varsin ristiriitaisia.

Kummatkin seurat ovat virallisesti hyllyttäneet ultransa stadioneilta, mutta kummatkin ovat palanneet seurojensa kamppailuihin – Ultras Sur ei tosin enää omana ryhmänään. Kesällä 35 vuotta täyttänyt Frente Atlético on palannut Calderónille – suurempana kuin koskaan. Frente on kolmella tuhannella aktiivijäsenellään Espanjan suurin ultrajärjestö.

Seura ajoi Frenten pois Atletin otteluista noin kaksi vuotta sitten, kun Frente Atléticon jäsenet ottivat rajusti yhteen Deportivon Riazor Blues -ultrajärjestön kanssa Manzanares-joen edustalla Vicente Calderónin vieressä ennen seurojen välistä kamppailua. Yksi Deportivon kannattaja sai surmansa, kun muutama Frenten jäsen tönäisi kyseisen miehen jääkylmään jokeen. Mies menehtyi hypotermiaan ja kolme miestä passitettiin vankilaan.

Real Madridin seurapresidentti Florentino Pérez ajoi Ultras Sur -nimellä liikkuneen Real Madridin ultrajärjestön pois Bernabéulta muutama vuosi takaperin väkivaltaisuuksien ja rasismiväitteiden takia. Tosin Pérez hyväksyi muutamaa kuukautta myöhemmin Ultras Surin paluun stadionille – ilman minkäänlaisia kannatusvälineitä, kuten banderolleja tai tifoja.

Ultras Sur ei suostunut siihen ja se on Pérezin kanssa vielä tänäkin päivänä suurissa riidoissa. Se taas on yksi suuri syy siihen, miksi Pérez kerää käytännössä jokaisen tasapelin ja tappion jälkeen potku- ja eroamishuutoja. Ultras Sur ei ole vieläkään palannut Bernabéulle yhtenäisenä ryhmänä, mikä on syönyt valtavasti Madridin kotipelien tunnelmaa.

Gaceta.es-sivusto haastatteli reilu vuosi sitten muutamaa anonyymiä Ultras Surin jäsentä, jotka haukkuivat Pérezin toiminnan naurettavaksi ja tragikoomiseksi. Samalla he myönsivät, että Real Madridin kannattajayhteisöjen välille on syntynyt Pérezin takia vakavaa skismaa, joka on johtanut muutamaan otteeseen väkivaltaisuuksiin.

Frente Atlético ja Ultras Sur ovat kummatkin poliittiselta kannalta tunnettu pääosin äärioikeistolaisina ja kummastakin järjestöstä löytyy uusnatsismiin viittaavia piirteitä. Reilu vuosi sitten Espanjan poliisi pidätti 16 Atletin ja Real Madridin ultraa juuri uusnatsismin ja väkivallan takia. Vaikka kyseiset asiat kuulostavatkin kammottavilta ja varsin uskomattomilta, niin esimerkiksi äärioikeistonatseja on ryhmien toiminnassa keskimäärin noin kuusi prosenttia.

Kummallisinta on se, etteivät Frente ja Ultras Sur (tai oikeastaan mikään muukaan Real Madridin kannattajajärjestö) ole ottaneet yhteen viimeisten vuosien aikana käytännössä kertaakaan. Se saattaa johtua siitä, että Madridin poliisit ovat tätä nykyä jokaisessa derbyssä hereillä ottelupäivän aamusta myöhään yöhän estämässä konflikteja kannattajien keskellä.

Historian todennäköisesti suurin välikohtaus seurojen välillä tapahtui tasan kolmekymmentä vuotta sitten. Silloin muutama Frenten jäsen tuhosi Real Madridin pelaajia kuljettaneen bussin ja muutama pelaaja loukkaantui tilanteessa. Toisaalta ottaen huomioon paikallisottelujen intohimon, yksi tuollainen tapaus viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana on varsin vähän.

Atléticon lähtökohdat – suosikkina derbyyn?

Atléticon ja Real Madridin alkukaudet ovat sisältäneet useita kysymysmerkkejä – toisaalta hieman erilaisia.

Atlético on pelannut nimenomaan tuloksellisesti ajateltuna Diego Simeonen aikakauden heikoimman alkukauden. Sarjassa punavalkoiset ovat kolmannella sijalla, mutta hieman paremmalla tuurilla Simeonen poppoo voisi lähteä derbyyn jopa sarjakärkenä. Jossittelut ovat joka tapauksessa turhia, sillä annetut lähtökohdat ovat erinomaisesti illan isännillä tiedossa. Hieman yliampuvasti, mutta silti aiheesta: tulos tai ulos sarjamestaruuskamppailusta.

Derby on Atletille pakkovoiton paikka. Jos peli päättyy tasan, patjantekijät eivät ole pystyneet kaventamaan kuuden pisteen takaa-ajoasemaa naapuriinsa. Jos Atleti häviää, ero olisi jo yhdeksän pistettä. Kyllä, pitää paikkansa, että kausi on vasta alkutekijöissään ja sarjaa on pelattu vasta alle kolmannes. Yhdeksän pisteen ero sarjataulukossa olisi jo sen verran merkittävä ajatellen Real Madridin tuloskuntoa, että Atleti tekisi itselleen asiat liian vaikeiksi.

Atléticon ongelmana ovat olleetkin juuri tulokset, sillä pisteitä on jäänyt saamatta sellaisista paikoista, joista ne olisi pitänyt ottaa mukaan itseselvyytenä. Pelilliset ongelmat ratkaistiin välittömästi kahden kierroksen jälkeen, mutta esimerkiksi kliininen maalipaikkojen hyväksikäyttäminen on ollut aikamoista tervanjuontia tähän mennessä.

Simeone on kuitenkin saanut kasaan joukkueellisen sellaisia pelaajia, jotka ovat oppineet voittamaan paikalliskamppailuja.

Seuran kapteeni Gabi totesi siitä lyhyesti seuraavaa.

– Ennen Simeonen saapumista emme osanneet pelata oikealla tavalla derbyjä. Emme pystyneet voittamaan Madridia, emmekä tienneet siihen syytä. Kun emme voittaneet heitä 14 vuoteen, sen aikavälin aikana olisimme ottaneet tasapelin avosylin vastaan. Nykyään emme koskaan ajattelisi tuolla tavalla – menemme otteluun vain ja ainoastaan voittamaan. Simeonen ominaisuus ihmisten yhdistämisestä yhtenäiseksi ja itseluottavaksi ryhmäksi on huikea.

50 vuotta seuraa palvelleen Calderónin historian viimeinen sarjaderby antaa ehdottoman lisälatauksen jo valmiiksi äärimmilleen ladatun motivaation lisäksi. Millä tavalla se näkyy konkreettisesti kentällä? Atlético todennäköisesti tuttuun tapaansa lähtee prässäämään korkealta ja ottaa varmasti Madridin puolikuntoisen keskikentän hellään syleilyynsä. Onko luvassa ylilatautuminen, kun kyseessä on kuitenkin käytännössä pakkovoitto? Tuskin, mutta eipä se mikään maailmaa mullistava yllätys olisi.

Lähtökohtaisesti pidän Atletia pienoisena suosikkina illalle, koska kotiottelun ja motivaation lisäksi vastassa on rakas vihollinen puolikuntoisena loukkaantumishuolien ympäröimänä. Atletilla on jalkeilla oikeastaan paras mahdollinen kokoonpano.

Real Madridin lähtökohdat – jatkuuko loistava tuloskunto?

Real Madridin alkukausi on ollut tuloksellisesti äärimmäisen vahva. Sarjassa Zinédine Zidanen suojatit johtavat sarjaa kahden pisteen erolla Barcelonaan, eikä Madrid ole hävinnyt vielä kertaakaan. Yhdestätoista ottelusta kahdeksan voittoa ja putkeen tulleet kolme tasapeliä. Se on loistava tulos ja jos seura jatkaa samaan malliin myös derbyn jälkeen, Zidanen epäilijät saavat saavin jääkylmää vettä niskoilleen.

Real Madrid on pystynyt pitämään tasonsa tuloksellisesti korkealla huolimatta useista loukkaantumisista, jotka värittävät Madridin osalta myös illan derbyä. Voiko tuosta alkukaudesta huolimatta löytyä kritisoitavaa? Eiköhän.

Pitää täysin paikkansa, että Madrid on kärsinyt suurista loukkaantumishuolista. Siitä ei pääse mihinkään, eikä oikeastaan pidäkään, sillä tulokset ovat olleet hienoja – voittavia. Real Madridin peliesitykset ovat kuitenkin jättäneet useasti tällä kaudella ainakin allekirjoittaneen siihen mielikuvaan, että pääsipähän Madrid jälleen pälkähästä. Miksi?

Madrid on pelannut tällä kaudella pelillisesti useita varsin ristiriitaisia ja kaksijakoisia otteluita. Esimerkkinä toimivat Celtaa, Sportingia ja Athleticia vastaan pelatut kamppailut. Vastustajat epäonnistuivat useissa selvissä maalipaikoissa ottelun aikana ja niin vain Zidanen miehistö teki voittomaalit otteluiden viime hetkillä. Toisaalta voi miettiä, onko sillä mitään väliä tuloksien ollessa tätä tasoa? Niin, se on todennäköisesti mielipidekysymys. Veikkaisin kuitenkin, että jos Madrid jossain vaiheessa kokee tappion, media alkaa kiinnittää myös itse peliesityksiin enemmän huomiota.

Jos Madrid pystyy selvittämään reissut Calderónille ja Camp Noulle tappiottomana, mielestäni seura on tämän kauden suurin mestarisuosikki. Vastassa on kuitenkin vieraskentillä kaksi muuta mestarikandidaattia ja Madridin loukkaantumistilanne on huolestuttava.

Espanjassa eletään mielenkiintoisia aikoja seuraavan kahden viikon sisällä.

Illan Calderónin todennäköisesti viimeinen El derbi Madrileño televisioidaan Suomessa Viasatin ja Viaplayn kautta. Kamppailu alkaa 21.45 Tuomas Virkkusen selostamana. Onko Virkkusen Pedro-tarinan pääesiintyjä kehittynyt seuran tavalla vajaan kymmenen vuoden aikana voittavaksi mieshenkilöksi?

Tuukka Ikkeläjärvi
Twitter: https://twitter.com/tuukka_21